25.3.2017 Pesukarhujen (kuorinta)retki

Hirsilaavun tukkien kuorintaa, ja muuta metsätuhojen järjestelyä.

Krissen pakussa onneksi 4-veto, vaikka nastat ovatkin vähissä…. pääsimme ees & taas.

Vielä on talvea jäljellä, tie on umpijäässä ja hangessa, metsässä lunta paikoin puolisääreen (stadissa kaikki on jo sulanut).

Toimme mukana pari lavaa, jottei kaikkia ”korotteita” tarvitse itse rakentaa.
Kuka meitä ”nakertaa”?
1. kuusi parkkipaikalla on pian ontto, kun joku tekee pesäkoloa.
Pitäisiköhän tämä kaataa kohta pois? Ontto puoli on juuri tien ja sähkölinjan suuntaan….

Pesukarhujen ylösnousua odotellessa (melkein jo 11:00), huudatimme moottorisahaa ja muutimme puunrunkoja 3,5 metriä pitkiksi (ne joiden halkaisija on n. 20-30 cm). Kiintolaavun takaseinän sisämitta olisi 2,5 metriä (viidelle hengelle), 2*30 cm tukkien saumoihin, ja loput yli sauman.

Kämpällä talvehtivan Pesukarhun suojaväri on voimakkaan individualistinen. Kukaan ei selvästi halua olla ”samis”.
Elsa Beskowia mukaillen: Setä Vihreä ohjeistamassa Tätejä Sininen, Musta, Turkoosi, Punainen, Keltainen ja monivärinen.
Tästä se lähtee!
Ja siistä jälkeä tulee….
Jokainen sai oman tukkinsa
Työergonomiaan pyrittiin panostamaan :o)
Tässä työskentelee leveäteräinen kuorimarauta, punakahvaisissa on kapeammat terät.
Jos jaksamme kerätä edes osan kaikista kuorisuikaleista talteen ja kuivattaa, on sytykkeitä valmiina moneksi vuodeksi…
Saldo päivän lopuksi: 11 kiintolaavun seinäksi kelpaavaa tukkia ”täysin valmiina” kuivumassa. Pesukarhu on huolellinen eläin, siistiä jälkeä! Jos ”työmiehet” eivät pahasti tumpeloi, niin tuossa lienee jo ainakin puolet tulevasta laavusta.
Onneksi talvisen työskentelyn jäljet myös maatuvat melko nopeasti. Nyt paikat todellakin ovat kuin ”pommin jäljiltä”

Metsään jäi siis vielä ”puolet lisää”, eli tekemistä riittää.
Katoksessa olevat rangat pitäisi pätkiä (pienempään tilaan), jotta saadaan lisää tavaraa kuivatukseen.

Krisse, Eemeli, Kanto